Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni tänne uudelle blogille ja tunnelmani ovat hyvin sekavat. Kun minulle tarjottiin tätä pestiä, ajattelin että nyt ei voida kyllä enempää ampua ohi maalista. Kauneudenhoito kun ei ole koskaan esittänyt mitenkään tärkeää roolia elämässäni. Mutta hetken asiaa mietittyäni tajusin että juuri siksihän minun täytyykin lähteä tähän mukaan.
Elämä on mielenkiintoisinta aina silloin kun poistuu omalta mukavuusalueeltaan. Juuri silloin kun sinulla ei ole harmainta hajua siitä kuinka suoriudut sinulle annetusta tehtävästä ja joudut oikeasti ajattelemaan jotain uutta asiaa syvällisesti, on sinulla mahdollisuus kehittyä ihmisenä aidosti ja vapautuneesti.
Juuri sen takia mukavuusalueelta ei koskaan pitäisi vain astua pois, vaan uuteen, kiusallisempaan, huomiseen pitäisi aina juosta pää edellä ja niin syvälle, että sieltä takaisin palaaminen vaatii muutakin kuin pikaista kompassiin nojailua.
Juuri sen takia minä olen täällä. Kirjoittamassa näitä ohuudessaan ontuvia lauseita, tässä sotkuisessa taiteilijakommuunissa, jota olen kaikkein heikoimpina hetkinäni alkanut kutsumaan kodiksi. Ja mitä muuta se olisi kuin mukavuusalueeltaan pois juoksemista? Silmät kiinni sukeltamista Mariaanien hautaan.
Ja kaikesta hyvän lisäksi minua hymyilyttää kun teen sen.
Sitä onko siinä mitään järkeä, voi jokainen miettiä henkilökohtaisesti itsekseen. Onneksi järki ei ole koskaan ollut ainut mahdollisuus onnen tavoitteluun. Se on ehkä ollut vain se helpoin.
